Hankintalain (1397/2016) 136 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan ei hankintasopimusta saa kesken sopimuskauden muuttaa olennaisesti ilman uutta hankintamenettelyä. Vastaava säännös sisältyy erityisalojen hankintalain (1398/2016) 124 §:ään.
Sanotuissa lainkohdissa määritellään myös tarkemmin se, millainen sopimusmuutos katsotaan hankintasopimuksen olennaiseksi muuttamiseksi, sekä ne tiukahkot edellytykset, joiden täyttyessä hankintasopimuksia on mahdollista muuttaa ilman uutta kilpailutusta.
Tyypillisesti hankintasopimusten muuttamista rajoittava sääntely nousee esiin sellaisissa tilanteissa, joissa hankintayksikkö ja sen sopimuskumppani ovat yksimielisiä muutoksen tarpeellisuudesta mutta yhteisesti toivotun muutoksen tekeminen sopimukseen ei tästä huolimatta ole hankintalainsäädännön asettamien rajoitteiden vuoksi mahdollista.
Olennainen sopimusmuutos voi kuitenkin tapahtua myös sopimusosapuolen passiivisuuden seurauksena konkludenttisesti. Esimerkki tästä on tilanne, jossa sopimustoimittajaksi valittu tarjoajayritys rikkoo hankintasopimusta toimittamalla erilaisen palvelun tai tavaran kuin sopimuksessa on sovittu, eikä hankintayksikkö reagoi tilanteeseen sopimuksen ja sopimusoikeuden tarjoamin keinoin. Passiivisuuden seurauksena virheellinen sopimussuoritus toteutuu niin pitkäaikaisesti, että sopimusoikeudellisesti on katsottava hankintayksikön hyväksyneen tarjoajayrityksen virheellisen suorituksen ja näin toimien suostuneen hankintasopimuksen muuttamiseen kesken sopimuskauden. Jos muutos ylittää hankintalainsäädännön hankintasopimuksen muuttamiselle asettamat rajoitukset, menettelee hankintayksikkö hankintalain vastaisesti. Menettely voi johtaa tilanteeseen, jossa sopimustoimittajan kilpailijayritykset tekevät asiasta toimenpidepyynnön hankintoja valvovalle Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, joka tutkii asian.
Hankintayksikön on siten aina reagoitava tilanteeseen, jos se saa tietoa mahdollisesta sopimusrikkomuksesta hankintasopimuksessa tai se omassa valvontatoiminnassaan havaitsee hankintasopimuksen rikkomuksen.
